Kaija-Leena Savijoki
Kaupunginvaltuutettu
Ikäihmisten lautakunnan puheenjohta
Kokoomuksen valtuustoryhmän puheenjohtaja
Teksti on julkaistu Hämeen Sanomien Vierailija-palstalla 19.4.2014

Jokainen suomalainen on äidinmaidossa oppinut, että ihmisen pitää elää omien varojensa mukaan. Tällä hetkellä kaikki suomalaiset kuluttavat enemmän kuin tienaavat.

Suomi on velkaantunut kovaa vauhtia. Valtiolla on tällä hetkellä velkaa yli 92 miljardia. Suomalaiset saavatkin syntymälahjaksi paitsi 274 euron arvoisen äitiyspakkauksen myös 17 000 valtion velkaa ja kotikunnan velat päälle. Tähän asti olemme saneet velkaa halvalla – jopa alle prosentin korolla. Olotila ei ole kuitenkaan pysyvä. Tämän kuun alussa luottoluokittaja laski arviotaan Suomen näkymistä vakaasta negatiiviseksi. Prosentin koron nousu tietäisi Suomelle jatkossa miljardin lisäsäästöjen tarvetta.

Julkiset menot ovat jatkaneet kasvuaan huolimatta siitä, että niiden rahoitukselta on pudonnut pohja. Suomen teollisuustuotannon arvo on noin 20% jäljessä vuoden 2008 tasosta. On laskettu, että bruttokansantuotteestamme puuttuu peräti 15%, jotta nykyisiä palveluja voitaisiin ylläpitää. Pyrkimys säilyttää julkiset palvelut ja etuudet nykyisellä tasolla talouskasvun hidastumisesta huolimatta, on osoittautumassa vaaralliseksi. Verojakaan ei voi loputtomiin nostaa, sillä jo nyt on näkyvissä, että se tyrehdyttää kasvun.

Totuus on, että istuipa seuraavassa hallituksessa mikä tahansa puolue, poliittiset päättäjät eivät pääse pakoon tulevaisuudessakaan talouden tasapainottamista. Kun aiemmin palveluja on voinut lisätä entisten palveluiden päälle, olemme tilanteessa, jossa voimme tehdä uutta vain, jos pystymme luopumaan jostain nykyisestä.

Julkisen talouden tasapainottamisessa on otettava kaikki keinot käyttöön

Kehysriihessä tehtiin päätös soteuudistuksesta, jonka sisältö yllätti kaikki.  Sillä on tarkoitus saada säästöjä aikaan pitkässä juoksussa. Kun uudistusta viedään eteenpäin, sen alkuperäinen idea hallinnon päällekkäisyyksien purkamisesta ja palveluketjujen toimimisesta asiakkaan näkökulmasta on kirkastettava. Tietohallintojärjestelmien yhteen sovittamiselta on syytä odottaa nykyistä parempaa toimivuutta.

Sote-ratkaisun syntyminen vähensi painetta kuntauudistukselta.  Kun kuntarakennelaista poistettiin kaupunkiseutujen pakkoliitospykälä, onkin todennäköistä, että suuria muutoksia ei kuntakentässä enää tällä hallituskaudella synny.

Silti kuntauudistus on jatkossakin välttämätön: väestö vanhenee, eivätkä kunnat selviä sille annetuista velvoitteista. Kun soteratkaisun myötä 51% kuntien tehtävistä siirrettiin kuntarakenteen yläpuolelle ja kunnat joka tapauksessa hoitavat palveluita lisääntyvässä määrin yhdessä, on aiheellista kysyä, kuinka järkevää on pitää samaa palveluvalmiutta yllä kuntarajan molemmin puolin.

Myös työura- ja eläkeneuvottelut on vietävä loppuun, ettei rasite tuleville polville muodostuisi kohtuuttomaksi.  Jokainen ymmärtää, että jos tyttölapsen elinajan odote on yli 83,4 ja pojan 77,5 vuotta, ei työuran keskimääräinen pituus voi olla vajaat 34 vuotta, kuten nyt.  Realistista on myös sopia maltillisista palkkaratkaisuista, jotka tuovat ennakoitavuutta työmarkkinoille ja kilpailukykyä Suomelle.

Valtio tasapainottaa talouttaan kuntien kustannuksella

Kunnilla ei ole juuri sananvaltaa siltä vaadittaviin tehtäviin. Niistä päättää valtio. Kunnat ovat oikeutettuja saamaan lakisääteisiin tehtäviin valtionosuutta. Tähän asti valtio on kuitenkin tasapainottanut talouttaan pitkälti kuntien kustannuksella ja sälyttänyt uusia tehtäviä kuntien maksettaviksi. Kun vielä 1992 valtionosuudet olivat keskimäärin 48 prosenttia kuntien tuloista, nykyään ne ovat alle 30 prosentin.  Kun lisäksi 90-luvulta lähtien on kansalaisille myönnetty veronkevennyksiä kuntatalouden kustannuksella, ei ole ihme, että kunnat ovat suurissa talousvaikeuksissa. Samaan aikaan on kunnille lisätty merkittävästi uusia tehtäviä, joiden lopullinen kustannus ei ole ollut tiedossa tai jonka kustannusarviot ovat olleet alimitoitettuja. Tämä on johtanut käytännössä siihen, että kuntapäättäjät ovat joutuneet nostamaan veroja ja tekemään ihmisten elämän kannalta ne kipeimmät ratkaisut.

Yhtenä tulevan kuntauudistuksen keskeisenä sisältönä tulee olla kuntien tehtävien priorisoiminen ja valtion ja kuntien välisen kustannustenjaon määrittely. Kunnille ei voi määrätä jatkossa tehtäviä, ellei niiden todellisia kustannuksia oteta täysimääräisesti huomioon.

Suomalaisen hyvinvointiyhteiskunnan keskeisenä periaatteena on ollut, että kaikille kansalaisille taataan yhteisvoimin yhtäläiset peruspalvelut ja tietty perusturvan taso. Sillä on ollut suuri merkitys yhteiskuntarauhalle. Tästä periaatteesta ei ole jatkossakaan syytä tinkiä. Yhteiskunnan on pidettävä tulevaisuudessakin huolta heikommistaan. Joudumme kuitenkin jatkossa arvioimaan, kuinka pitkälle vietyjä palveluja yhteiskunta tarjoaa ja mikä on yksilön omalla vastuulla. Yhteiskunta ei voi hallita arkea kenenkään puolesta, eikä hyvinvointi kasva vain palveluja lisäämällä. Kunta voi parhaimmillaankin antaa vain apuvälineitä oman arjen hallintaan. Olennaista on, että ihmiset osallistuvat myös aktiivisesti itse oman hyvinvointinsa luomiseen ja ylläpitämiseen.