Vaatimustason nostoa vai lisää kouluviihtyvyyttä?

Kaija-Leena Savijoki, valtuutettu, kuntavaaliehdokas
Testi on julkaistu Hämeen Sanomien Vierailija-palstalla 8.1.2017

Koulutuksessa on värikäs vuosi takana. Vuoden aikana on puhuttu koulutusleikkauksista, opetussuunnitelmista ja työrauhasta. Loppuvuoden keskustelua ryyditti Pisa-tulosten julkistaminen, jossa Suomi teki historiansa heikoimman tuloksen. Vaikka tulokset olivat kansainvälisesti vertaillen hyviä, suunta on väärä. Erityisen huolestunut on syytä olla heikosti osaavien määrän nopeasta kasvusta ja huippuosaajien vähenemisestä.

Koulutuksen tutkimuslaitoksen mukaan joka kuudes oppilas lähtee peruskoulusta ilman riittäviä perusvalmiuksia jatko-opintoihin ja työelämään. Runsas viisi prosenttia nuorista ei tavoita minimitasoa millään osaamisen keskeisestä osa-alueesta eli lukemisessa, matematiikassa tai luonnontieteissä. Selvityksen mukaan Suomessa on lähes lukutaidottomia nuoria. Sanat ja kirjaimet kyllä hallitaan, mutta sanomalehden lukeminen ja sen sisällön ymmärtäminen on monelle haastavaa. Eniten kelkasta ovat pudonneet Itä- ja Pohjois-Suomen pojat. Lukutaidon heikkenemistä ei selitä niinkään oppimisvaikeudet, kuin harjoittelun puute.

Perusopetuksen tavoitteet jäävät monilta saavuttamatta. Tätä taustaa vasten tuntuu erikoiselta, että Suomessa vain 0,4 % jää vuosittain luokalle. Päästämmekö heikosti pärjäävät oppilaat liian helposti perusopetuksen läpi? Kannammeko näistä lapsista todellista vastuuta? Luokalle jääminen ei tietenkään ole ratkaisu kaikkiin ongelmiin, mutta jos oppilas on laiminlyönyt koulutyönsä, voisiko luokan kertaamisella saada aikaan tarpeellisen muutoksen.

Pisa-raportissa todetaan, että ”heikosti osaavien osuuden voimakas kasvu viittaa siihen, että oppilaiden tarvitsema yksilöllinen tuki ei ole riittävää.” Suomessa otettiin käyttöön kolmiportainen tuki v.2011.Tällöin kunnat purkivat valtaosan erityisluokista.Taustalla näytti vaikuttavan integroinnin edistäminen lisäksi myös taloudelliset säästöt. Nykyisin erityistä tukea saavista 60% opiskelee tavallisissa luokissa. Erityisoppilaiden pääsy lähikouluun on kannatettavaa, kunhan he saavat riittävän tuen. Tällä hetkellä tuki toimii monien mielestä vain näennäisesti paperilla.

Uudistukset näyttävät opettajien silmissä erilaiselta kuin suunnittelijoiden pöydän vierestä.

On huolestuttavaa, että Ylen teettämässä kyselyssä kolmasosa opettajista pelkää, että uusi opetussuunnitelma heikentää selvästi tai jonkin verran oppimistuloksia. Haastateltavien mukaan lahjakkaille oppilaille uudistus toimii, mutta heikot tipahtavat kyydistä aiempaa helpommin. Kaikki oppilaat eivät kykene sellaiseen itseohjautuvuuteen, mitä visioissa nyt maalaillaan.

Opettajat tiedostavat opetussuunnitelmauudistuksen tarpeellisuuden, mutta ihmettelevät siihen liittyviä yksipuolisia tulkintoja. Mm. emeritusprofessori Kari Uusikylä on kritisoinut digitaalisuuden ylikorostamista ja avoimien oppimisympäristöjen tulkitsemista seinättömyydeksi, tuolittomuudeksi ja oppikirjattomuudeksi. Omalla tutulla opettajalla, luokalla ja jopa omalla paikalla voi olla hänen mielestään yllättävänkin suuri merkitys työrauhalle ja lapselle itselleen.

Ilolla ja kouluviihtyvyydellä on keskeinen merkitys oppimishaluun. Silti pitää muistaa, että oppiminen on tuloksellisinta silloin, kun sen eteen joutuu ponnistelemaan ja näkemään vähän vaivaa. Vaikkei se aina niin kivaa olisikaan. Eheäksi ihmiseksi kasvaminen edellyttää kasvurauhaa, tasapainoista mieltä ja sopivassa suhteessa vaatimustason nostoa.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *