Kuntalainen maksaa vain pienen osan palveluiden todellisista kustannuksista

Erilaisten kyselyjen perusteella suomalaiset arvostavat julkisia palveluja ja maksavat mielellään veronsa. Ikävä kyllä arvostus ei näy aina siinä, miten käyttäydymme.

Esimerkkejä löytyy. Pääkaupunkiseudulla havahduttiin joulun alla siihen, kuinka oppilaat heittivät surutta yli miljoona annosta ruokaa roskiin vuodessa. Vaikka kouluruoka on oppilaille ilmaista, se ei ole sitä veronmaksajille. Koulujen jäteastioihin valui yli kaksi miljoonaa euroa. Nurinkuriselta tuntuu, että samaan aikaan kun koulut kipuilevat vanhentuneiden oppimateriaalien kanssa ja etsivät kuumeisesti rahaa digitalisaation edellyttämiin hankintoihin, osa rahoista menee hällä väliä asenteen vuoksi osin hukkaan.

Jonkinlaisesta välinpitämättömyydestä kielii sekin, että jätimme Hämeenlinnassa v.2016 hammashuollossa perumatta 4 019 käyntiaikaa. Avosairaanhoidossa luku oli 1 260. Samaan aikaan kun osa ihmisistä ei katso aiheelliseksi perua varaamaansa aikaa, seisoo osa hoitoa tarvitsevista ihmisistä jonoissa odottaen lääkärille pääsyä. Onneksi tilanne on hieman korjaantunut. Alkuvuodessa käyttöön otetulta puhelinpalvelu-uudistukselta voi odottaa paljon. Sen jälkeen ajan peruutuksen voi tehdä kaikkina vuorokaudenaikoina puhepostiin.

Olen usein pohtinut, muuttuisimmeko palveluiden käyttäjinä huolellisemmiksi, jos tietäisimme niiden todelliset hinnat. Pitäisikö laskussa lukea paitsi kuntalaisen itsensä maksama hinta myös hinta, jonka yhteiskunta maksaa palvelusta? Totuushan on, että valtaosa palveluista rahoitetaan veronmaksajien yhteisestä kukkarosta ja vain murto-osa ihmisen omasta pussista.

Miltä hintalappu näyttäisi?
Oppilaalle vuosi peruskoulussa on ilmainen, mutta yhteiskunnalle se maksaa n. 8 500 euroa. Peruskoulun jälkeen oppimateriaalit- ja välineet muuttuvat opiskelijalle maksullisiksi. Muuten opiskelu jatkuu ilmaisena korkeakouluun saakka.

Veronmaksajille hinta on toinen. Yhteiskunnan kannalta kalleimmat opinnot käydään ammattikoulussa, halvimmat lukiossa. Opetushallituksen vuoden 2017 tiedotteen mukaan keskimääräiset lukiolaisten kustannukset olivat 7 661 euroa ja ammatillisessa peruskoulutuksessa 11 160 euroa. Myös korkeakouluopiskelijat saavat opetuksensa ilmaiseksi. Kustannukset veronmaksajille vaihtelevat tutkinnoittain. Kun eläinlääkärikoulutus maksaa meille 178 400 euroa, on hinta yhteiskuntatieteellisen opiskelijasta ”vain” 36 700 euroa.

Monet maksut ovat tulosidonnaisia. Päivähoidon summa riippuu perheen tuloista, lasten iästä, hoidossa olevien lasten lukumäärästä ja hoitoajasta. Hämeenlinnalainen maksaa päivähoitomaksua ylimmillään 290 e/kk ja alimmillaan 0 euroa. Asiakasmaksutulot ovat viime vuosina laskeneet merkittävästi. Käytännössä maksuhuojennukset ovat kohdistuneet alimpiin maksuluokkiin ja sisaralennuksiin. Esim. pienituloinen yksinhuoltaja ei maksa mitään, kun bruttotuloiltaan 7 000 euroa tienaava perhe kuuluu automaattisesti korkeimpaan tuloluokkaan. Yhteiskunta maksaa siis leijonanosan päivähoidon kuluista.

Vanhustenhoidon maksut perustuvat myös asiakkaan tuloihin. Esim.1 000 euron eläketulolla asiakas maksaa vanhainkodissa 850 e/kk ja 10.200 e/v. Samalta ajalta kaupunki pulittaa hoidosta 4 860 e/kk ja vuodessa 58 400 e. Asiakasmaksut kattavat siis keskimäärin 17.5% hoidon todellisista kustannuksista. Tehostetussa palveluasumisessa asiakkaan maksuosuus on usein ed. suurempi ja kaupungin pienempi. Tällöin asiakkaalla on kuitenkin mahdollisuus hakea Kelalta eläkkeensaajan hoitotukea ja asumistukea.

Hyvinvointiyhteiskunnalla on suomalaisten vankka tuki, eikä suotta. Haluamme, että jokaisella meistä on erilaisesta taustasta huolimatta mahdollisuudet pärjätä. Veronmaksajilla on kuitenkin lupa edellyttää meiltä vastuullisuutta ja huolellisuutta palveluiden käyttäjinä.

Kommentti artikkeliin “Kuntalainen maksaa vain pienen osan palveluiden todellisista kustannuksista

  1. Jari Rinne kirjoitti:

    Iäkäs äitini (87v) ajoi vielä kuukausi sitten autoa. Sairastui äkillisesti veren natrium- ja kaaliumarvojen hengenvaaralliseen alenemiseen. Pikkuveljeni vaimo yritti saada häntä ensiapuun 9.2 illalla- ei onnistunut- kotiin vain. Menimme vaimoni kanssa sunnuntaina 11.2 aamupäivällä häntä katsomaan kun ei vastannut puhelimeen. Makasi lattialla tajuissaan mutta voimattomana. Veimme KHKSn ensiapuun. Pääsi sisälle ja siltä suoraan teholle. Äiti oli teholla vajaa viisi päivää ja siirrettiin vuodeosastolle jossa seitsämän päivää. Lasku 580,00€. Siirrettiin Vanajan terveyskeskukseen vuodeosastolle, jossa ei hoitoa vaan seurantaa ja ruokaa. Kotiutettiin 02.03, eli seitsämän päivän jälkeen edelleen sairaana. Lasku 180,00€. Äidin eläke n. 1100,00 €/kk. Asuu yksin omassa asunnossa haja-asutusalueella, eikä ole ennen koskaan juurikaan tarvinnut yhteiskunnan apua. Julkinen ns. palvelu on niin kallista, että voi verrata hotellihintoihin. Suomessa ei todella voi puhua hyvinvointi yhteiskunnasta, kun tilanne on tämä, ja varsinkin jos vertaa Norjan, Ruotsin, Saksan, Tanskan vastaviin julkisiin palveluihin.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *