Anni Puntila, varavaltuutettu, kuntavaaliehdokas
Hämeenlinnan tiestö on huonossa kunnossa. Sitä, kuinka paljon tiestömme korjausvelka tällä hetkellä on, emme tiedä. Sitä ei tiedä kaupunkikaan. Viimeisimmät arviot korjausvelan suuruudesta ovat muutaman vuoden takaa, silloin esitetty arvio oli 16,5 miljoonaa euroa, korjausvastuun suuruudeksi arvioitiin 37 miljoonaa euroa.
Se, että tiestömme on surkeassa kunnossa, ei johdu pelkästään vähäisistä määrärahoista. Suurin ongelma ovat rahan jakajat, eli poliittiset päättäjät. Poliittisten päätösten nojalla infrarakentamiseen varatut määrärahat ovat suunnattu muuhun, kun teiden kunnossapitoon. Vuosi toisensa jälkeen vanha tieomaisuutemme on jäänyt ilman asianmukaista huoltoa. Tilanteen vakavuus alkaa valjeta hiljalleen. Hämeenlinnan tiet kirjaimellisesti murenevat käsiin.
Tilanteen korjaaminen edellyttää poliittista yhteisymmärrystä ja infrahankkeiden priorisointia. Tiukasta taloustilanteesta huolimatta infrarakentamiseen on varattu vuosittain kahdeksan miljoonan euron budjetti. Seuraavan valtuuston tehtäväksi jää huolehtia siitä, että budjetista riittää varoja myös korjausvelan taittamiseen. Tämä tarkoittaa sitä, että moni mukavalta tuntuva suunnitelma siirtyy hamaan tulevaisuuteen. Esimerkiksi viherrakentamisesta on pakko säästää. On realistista myös myöntää, että uudisalueiden tiestön viimeistelyä on siirrettävä vuosilla eteenpäin.
Seuraavan valtuuston on myönnettävä tosiasiat ja nostettava teiden kunnossapito valtuustokauden päätavoitteiden listalle.
Ei vain tiestö vaan myös ruutukaavakeskustan jalkakäytävät ovat paikoin ala-arvoisensa kunnossa: rapautuneita laattoja, syviä kuoppia, routavaurioita. Sääliksi käy huonojalkaisia ja jo ehkä puutteellisen havaintokyvyn omaavia vanhuksia, jotka liikkuvat keskustassa. Olen uushämeenlinnalainen ja vertailu aiempaan asuinkuntaani ei ole uudelle kotikapungilleni mairitteleva.